Omena

Varma syksyn merkki; omenat alkavat tippua puista! 

Täytyy tunnustaa, että en ole ollut kovin aktiivinen meidän kahden omenapuun kanssa. Joskus omeniin on iskenyt joku tauti ja joskus melkein ne kaikki ovat syötäviä. Tykkään silti tehdä muutaman kerran syksyssä perinteistä omenapiirakkaa. Olen myös alkanut keksimään uusia ohjeita, joihin voin hyödyntää tuota niin perinteisen makuista omenaa.

Minulla on myös tapana pilkkoa omenoita kuorineen suoraan pakastepusseihin. Näin voin talvella ottaa omenaviipaleet suoraan pakasteesta piirakan päälle, jos lapset alkavat hinkua omenapiirakkaa. Omenasta tulee myös erinomaista tuoreomenamehua. Vaniljalla höystetty omenahillo on myös yksi suosikkini. Se on täydellistä lettujen päällä! Omenasta on kyllä moneen, kunhan vaan käyttää mielikuvitustaan. 

Syksyinen omenakinuskikakku

Kakkupohja:

Mittaa laseihin esim. neljä kananmunaa. Laita sitten toiseen samanlaiseen lasiin 2/3 tuosta mitasta sokeria. Ota kolmas lasi ja mittaa siihen saman verran vehnäjauhoja kuin ensimmäisessä lasissa on kananmunia. Lisää vielä pari teelusikkaa leivinjauhetta vehnäjauhoihin.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää siivilän läpi vehnäjauho-leivinjauheseos varovasti sekoittaen. Voitele voilla kakkuvuoka (voi olla esim. piirakkavuokakin) ja levitä ympäri vuokaa korppujauhoja, niin että koko pohja ja reunat ovat sen peitossa. Kaada koko seos vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Kinuskiomenakuorrute:

Pilko omenat ja ota siemenkodat pois. Tee kinuskikastike ja lisää omenan palat kinuskikastikkeeseen. Anna omenoiden pehmetä hetken kiehuvassa kinuskissa. Jäähdytä hyvin. 

Ota kakkupohja pois uunista ja anna sen jäähtyä hetken. Kumoa se voipaperille, jossa on hieman sokeria pinnalla. Anna jäähtyä vielä hetki ja leikkaa kakkupohja sitten puoliksi. 

Vatkaa kermaa (2dl) vaahdoksi. Kostuta maidolla kummatkin kakkupohjan puolet. Levitä alimmaiseen kakkupohjaan mustaherukka-piparminttuhilloa niin, että koko pohja peittyy. Levitä hillon päälle kermavaahto. Laita kostutettu kansi kakun päälle. 

Asettele kinuskiset omenat kauniisti kakun päälle. Voit leikata kakusta paloja ja tehdä niistä leivoksia, joiden päälle asettelet kinuskiset omenat. Mielestäni ei haittaa vaikka kinuski valuu hieman kakun reunaa pitkin, se tekee siitä vain entistä mehukkaamman!
 
Herkuttele syysiltoina takkatulen lämmössä.    

Mustaherukka

Mustaviinimarja- eli mustaherukkapensaita löytyy luultavasti kaikkein eniten suomalaisilta pihoilta omenapuiden lisäksi. 
Pienestä lapsesta asti meille iskostetaan päähän, kuinka terveellistä mustaherukka on ja kun flunssa iskee niin kuuma mustaherukkamehu parantaa sen. 

Nuo opit ovat kyllä menneet minullekin niin hyvin perille, että ensimmäiset pensaat, jotka ilmestyivät tontille olivat juuri mustaviinimarjapensaita. Nyt niitä on kymmenisen kappaletta ja siitä riittää kyllä  hyvin satoa pakkaseen. Herkullisinta on tietenkin käydä napsimassa isoja, meheviä mustaherukan marjoja suoraan puskista syksyllä. Yleensä teen niistä myös hilloa, mehua tai pakastan suoraan kokonaisina pakastimeen.

Mustaherukka on puutarhamarjojen C-vitamiinikuningas, jo 50 g riittää täyttämään päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Mustaherukassa on myös runsaasti E-vitamiinia, K-vitamiinia ja kuituja. Mustaherukan siementen rasvahappokoostumuksen uskotaan suojaavan erilaisilta verisuonitaudeilta ja auttavan atooppisissa ihotulehduksissa, PMS:ssa, sokeritaudissa, MS-taudissa ja alkoholismissa. Mustaherukoilla uskotaan myös olevan naisten hormoni-tasapainoa säätelevä vaikutus.

Mustaherukka herkku

Pohja:
100 g voita
4 dl mysliä
2 dl kaurahiutaleita
2 dl täysjyvävehnäjauhoja

Täyte:
3 kananmunan valkuaista
7 rkl sokeria
1 rkl piparminttujauhetta
1 dl kermaa
5 rkl turkkilaista luomujogurttia

3 liivatelehteä
3 rkl sitruunatiivistettä
3 rkl vettä

Päälle:
Mustaherukoita
Kinuskiraidat

Teen ensin pohja. Sulata voi ja lisää siihen myslit, kaurahiuleet ja täysjyvävehnäjauhot. Painele massa piirakkavuoan pohjalle ja paista 100 asteessa n. 10min. Laita pohja jäähtymään.

Täytteen tekeminen kannattaa aloittaa laittamalla liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Riko ja erittele kananmunan valkuaiset keltuaisista. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset ja sokeri. Kun seos on marenkisen paksua, se on valmista. Lisää mausteeksi piparminttujauhetta tai -uutetta. Laita seos jääkaappiin. Vatkaa sillä välin kerma vaahdoksi. Sekoita kerma ja marenkiseos yhteen ja lisää vielä muutama lusikallinen turkkilaista luomujogurttia sekaan.  

Laita kattilaan vesi ja sitruunatiivistettä. Kiehauta se nopeasti ja lisää valutetut liivatelehdet. Anna jäähtyä hetken, että seos viilenee hieman. Lisää se sitten täytteeseen varovasti sekoittaen esim. puukauhalla. Kaada seos viilentyneen pohjan päälle ja laita hetkeksi jääkaappiin. 

Tee kinuskikastike ja anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Ota piirakan pohja pois jääkaapista ja ripottele kokonaisia, mieluiten tuoreita mustaherukoita täytteen päälle runsaasti. Tee kinuskikastikkeella paljon raitoja mustaherukoiden päälle ja peitä koko komeus tuorekelmulla. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai vaikka yön yli, että täyte ehtii hyytymään.

Kinuski

1 dl kermaa

1 - 1 1/2 dl fariinisokeria

50 g voita

Laita kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan ja keitä niin pitkään kunnes kastike paksunee. Kinuski on valmista kun pudotat yhden tipan lasiin, joka on täynnä kylmää vettä, eikä se enää leviä vaan pysyy tiiviisti kasassa. Anna jäähtyä.

Kinuskiset mustaherukkapalat

Tee kinuski yllä olevan ohjeen mukaan. Ota iso pala leivinpaperia ja asettele se jollekin pakastusta kestävän astian pohjalle. Ripottele mustaherukoita tiiviisti leivinpaperin päälle. Ota vielä hieman lämmin kinuski ja kaada se mustaherukoiden päälle, niin että siitä tulee yhtenäinen levy. Laita astia pakastimeen muutamaksi tunniksi. Leikkaa jäätyneestä levystä pitkiä hieman kolmiomaisia paloja ja nauti välittömästi. 

Vinkki! Lisää mustaherukkahilloon muutamia lehtiä piparminttua ja saat  mahtavan makuyhdistelmän, joka käy hyvin mm. täytekakkuihin ja torttuihin. 

Kurpitsa

Kurpitsan kasvattaja saa odottaa pitkälle syksyyn, jopa alkutalveen, kunnes pääsee maistelemaan kasvukauden tuotoksiaan. 

Tämän vuoden kurpitsan kasvatus ei lähtenyt minusta itsestäni, vaan 5-vuotiaasta tyttärestäni. Kuulemma Halloween-kurpitsat oli pakko saada! Niinpä hän itse istutti siemenet kasvihuoneeseen rikki menneeseen muoviseen lasten uima-altaaseen, johon kävin kaupasta hakemassa muutaman säkin multaa.

Kurpitsojen kasvattaminen siemenistä asti on antoisaa, koska ne kasvavat kesällä ihan silmissä! Pitää vaan muistaa ahkera päivittäinen kastelu, mutta heti kun taimet alkavat kasvaa liiaksi ulos kasvualustastaan, ne voi laittaa kasvamaan avomaalle. 

Tähän asti parhain paikka kurpitsoille on ollut avokomposti. Sen jälkeen kun ne sinne istuttaa, niiden kastelusta tai lannoittamisesta ei tarvitse huolehtia. Ne kyllä valtaavat omin avuin koko kompostin! 

Kävin ottamassa pari kuvaa elokuussa kauniista kurpitsan kukista (kuva yllä). Nyt syyskuussa kävin uudestaan katsomassa, miten kurpitsat voivat ja kukkia oli tullut lisää ja osa kurpitsoista oli kasvanut, mutta olivat vielä aika pieniä. Päätinkin ottaa pienempiä kukkia syötäksi, koska tähän aikaan ne eivät enää ehdi kasvaa. Joten ehkäpä ensi vuonna kannattaa aloittaa kurpitsan kasvatus hieman aiemmin, vaikka kylmällä kesällä lienee myös tähän vaikutusta.

Paistetut kurpitsankukat olivat oikein aromaattisia! Kaipasivat tosin vierelleen jotain vahvan makuista lihaa, kuten lammasta, poroa tai riistaa. 

Paistetut kurpitsan kukat
Öljyä

Valkosipulia

Yrttisuolaa

Mustapippuria

Kurpitsankukkia

Kuori ja pilko valkosipulin kynsiä. Laita runsaasti öljyä kuumentumaan pannulle ja heitä valkosipulit sekaan. Laske lämpötilaa ja lisää mausteet. Asettele kurpitsankukat pannulle ja pyörittele niitä muutaman kerran hellästi paistaessasi niitä. Ota kurpitsan kukat pois pannnulta heti kun niiden päät alkavat pehmetä. Nauti! 

Sokeriherne

Sokeriherne on todella helppo kasvattaa ja varsinkin lapsille siitä on paljon iloa ja riemua kun pääsevät kesällä keräämään niitä itse. Herneenpalkojen avaaminenkin on osa sitä pientä riemua ja onnistumisen tunnetta jota lapsi kokee, kun hän kirmaa korkeiden herneiden seassa. 

Herneissä on paljon proteiinia, sekä B- ja C-vitamiineja, joten kyllä ne aina kaupan karamellit pesee mennen tullen jos lapselleen pitää miettiä herkkuja. 

Tarhaherneitä on monentyyppisiä, on silpohernettä, silpoydinhernettä, taittohernettä ja sokerihernettä. Sokeriherne vastaa meidän tarpeita sen makean maun vuoksi. Tästä lajista tulee harvoin laitettua mitään ruokaa; herkutelemme ne suoraan pellosta tuoreena pitkin kesää! Muutaman pakastepussin olen kuitenkin laittanut pakkaseen talven varalle. Niitä voi käyttää hyvin esimerkiksi kalaruokien kanssa.

Munakoiso

Vielä on esiteltävä minun vähäsatoinen, mutta kovasti odotettu, eikä niin perisuomalainen vihannes: munakoiso.

Olen ostanut munakoison taimet ja sitten siirtänyt ne kasvihuoneeseen kasvamaan isoihin multasäkkeihin. Yhteen säkkiin sopii hyvin kaksi munakoison taimea. 

Munakoiso kasvattaa kauniit, vaalean violetit kukat, joista sitten kasvaa itse syötävä munakoison hedelmä. Satoa en ole saanut munakoisosta paljon. Yhdestä taimesta tulee noin kaksi munakoisoa, parhaimmassa tapauksessa neljä. En usko, että munakoiso menestyy avomaalla, koska se pitää lämpimästä ja siksi kasvihuone tai sisätilat onkin Suomessa ainut vaihtoehto kokeilla munakoison kasvatusta. Olen lannoittanut munakoisoa pari kertaa kesässä kanankakkarakeilla ja muutaman kerran olen sitä latvonut. 

Kovasti odotetut munakoisot ovat valmiita vasta loppu syksystä. Nyt on jo kohta syyskuun loppu ja tähän mennessä olen kerännyt vasta yhden täysimittaisen munakoison kasvihuoneesta. Neljä-viisi munakoisoa odottaa siis vielä kasvamistaan, kaiken kaikkiaan laitoin kesällä kasvamaan neljä munakoison tainta. Että hurjalla sadolla noilla ei juhlita, mutta ne syödäänkin sitten oikein erityisenä kun ovat niin harvinaista herkkua. 

Suussa sulavat munakoisot

1 munakoiso

2-3 kynttä valkosipulia

öljyä

mustapippuria ja suolaa

Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet pieniksi paloiksi. Kuumenna pannulla reilusti oliiviöljyä ja lisää valkosipulit. Sekoita hieman ja lisää hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. 

Asettele munakoison viipaleet öljyyn ja käännä niitä muutaman kerran, niin että ne ovat imeneet itseensä oliiviöljyä. Lisää oliiviöljyä, jos munakoisot jäävät kovin kuiviksi. Paista matalalla lämmöllä n. 10 minuuttia, kunnes munakoison palat ovat pehmeitä. Tarjoa esim. Vihreän lisukkeen, kevyesti haudutettujen paprikoiden ja tomaattimurskassa haudutettujen viininlehtikääryleiden kera.

Porkkana

Kukapa ei tuntisi porkkanaa, tuota oranssinkeltaista suosittua juuresta. 

Meidän maalla kasvaa porkkanoita joka vuosi. Porkkana on syrjäyttänyt meillä perunan sen suuremman ravintosisältönsä takia. Porkkanan juuri sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta: beta-karoteenia sekä seleeniä. Porkkanan väitetään lisäävän vastustus- ja näkökykyä, ehkäisevän mahahaavaa ja syöpiä ja lievittävän tulehduksia (esim. paksusuolen), ripulia, huonoa ihoa, ummetusta, unettomuutta ja korkeaa verenpainetta.

Olen istuttanut porkkanat suoraan peltoon ja käyttänyt lannoituksena pelkästään tuoretta, leikattua nurmea. 

Teimme tänä kesänä testin! Toinen porkkanapenkki peiteltiin ruoholla ja toiseen emme laittaneet mitään. Porkkanoiden koossa oli yli 10 cm eroa! Joten suosittelen muuten jätteeksi menevää ruohosilppua porkkanoiden kaveriksi. Porkkana voi olla pellossa ihan ensi pakkasiin asti. Onpa minulla joskus jäänyt muutama porkkana maahankin koko talveksi ja keväällä olen kerännyt hyvin säilyneet porkkanat pois patoihin. 

Porkkanan juuret on hyvä säilyttää esim. maakellarissa. Puulaatikot, joissa on hiekkaa on paras säilytyspaikka porkkanoille. Porkkanoita voi myös kuoria ja pilkkoa valmiiksi pakastuspusseihin, joista niitä on myös helppo käyttää talvella ruokiin. Joskus olen myös tehnyt sekavihannespusseja, johon olen laittanut paloiteltuja porkkanoita, purjoa, parsakaalia, herneitä jne. Nämä helpottavat talvista ruoanlaittoa huomattavasti!

Selleri

Varsiselleriä olen nyt parina kesänä laittanut tohkeissani kasvamaan, ehkä vähän liikaakin! Esikasvatan noin yhden pussillisen sellerin siemeniä ja satoa tulee todella paljon! Syksyn mittaan onkin paljon työtä kun kerää satoa ja pikkoo sellerit kuivatukseen sekä pakkaseen. 

Selleriä on helppo kasvattaa. Kunhan taimet on saanut keväällä kasvatettua yli 10 cm pituisiksi, ne voi istuttaa huoletta maahan. Taimien väliin kannattaa jättää ainakin 5 cm väliä, koska ne kasvavat kiitettävästi kesän aikana. 

Selleriä voi pitää maassa aika pitkälle syksyyn, itse kerään sen vasta suurinpiirtein syyskuun lopussa maasta. Selleristä voi hyödyntää juuria lukuun ottamatta kaiken, varren ja lehdet. Se käy hyvin myös raakana esim. salaatteihin.

Sellerin makuun tottuu aika nopeasti. Nuorempana en voinut sietää selleriä, mutta nykyään minuun iskee sellerihimo aina kesäisin. Sellerillä myös saa turvotuksen nopeasti pois, koska sillä on nesteitä ja kuona-aineita poistava vaikutus. Se myös laskee verenpainetta, sisältää runsaasti antioksidantteja, mineraaleja ja vitamiineja sekä on kuiturikas kasvis. Jos harrastaa smoothieita, niin niihin selleri on erinomainen raaka-aine! Itse tykkään käyttää selleriä lisukkeena varsinkin kalaruokiin.

Punajuuri

Punajuuri, mikä ihana tuttavuus! 

Kasvatin viime vuonna punajuurta ensimmäisen kerran ja se kannatti, vaikka ne eivät kasvaneetkaan ihan kaupan punajuurien kokoisia. Säästelin niitä joulupöytään ja tein niistä herkullista punajuuri-vuohenjuustopaistosta. Se teki niin hyvin kauppansa, että siitä taitaakin tulla joka vuotinen traditio. Itse en käytä oikeastaan ollenkaan punajuuri-etikkasäilykettä. Parasta on tuore punajuuri.

Vaikka punajuuren värin kanssa saa olla aika varovainen (varsinkin valkoisilla pinnoilla), niin sen ei pidä antaa estää käyttämästä tätä upeaa juuresta. Punajuuren purppuran punainen väri kertoo tärkeistä bioaktiivisista aineista, jotka toimivat elimistömme suoja-aineina. Tämä värin uskotaan myös kohottavan mielialaa! 

Punajuuri sisältää monipuolisesti kivennäisaineita: paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Vitamiineista punajuuresta löytyy A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja, erityisesti folaattia, jonka saanti suomalaisessa ruokavaliossa on vähäistä. Folaatti vaikuttaa punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan. Kaiken kaikkiaan suosittelen punajuurta oikein paljon! En yhtään ihmettele, miksi se on trendikäs kasvis tällä hetkellä ruoanlaitossa.

Punajuuri-vuohenjuustopaistos

3-5 punajuurta

1 rkl öljyä

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl suolaa

(1 rkl timjamia)

1 pkt vuohenjuustoa

Tarjoiluun:

balsamicosiirappia

Kuori ja lohko punajuuret. Asettele punajuuret laakeaan paistoastiaan. Lorauta joukkoon öljy ja ripottele suola ja mustapippuri punajuurien päälle ja sekoita hieman.

Kypsennä punajuuria 200 asteessa noin 30 minuuttia. Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja ota paistos pois uunista. Levitä vuohenjuusto punajuurien päälle ja ripottele vielä timjamia päälle, jos haluat. Laita paistos vielä 10 minuuttiksi uuniin, niin että vuohenjuusto saa kauniin kullankeltaisen värin. Koristele balsamicosiirappi viiruilla ja tarjoile heti. 

Ruusukaali

Ruusukaali on suhteellisen vaativa kasvattaa. Se on myös aika hidas kasvamaan, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan poista halujani kasvattaa sitä omassa maassani, koska jokainen pieni ruusukaalin nuppu on kuin uniikki taideteos. Lisäksi ruusukaali sisältää runsaasti C-vitamiinia, valkuaisaineita ja rautaa.

Olen esikasvattanut ruusukaalit keväällä samaan aikaan kuin muutkin kaalit. Myös ruusukaalin taimet saavat harson päällensä kun ne siirretään avomaalle. Jotkut varmistavat vielä tuholaisten poissa pysymisen levittämällä tuhkaa päälle. Tänä vuonna kokeilin myös miten ruusukaali menestyy kasvihuoneessa, mutta kun vertailin avomaalla ja kasvihuoneessa kasvattamiani ruusukaalia, näillä ei ollut juuri ollenkaan eroa, joten kasvulaatikko avomaalla on ehkä se ideaalisin kasvupaikka ruusukaalille, kunhan saa pidettyä tuholaiset poissa kaalipenkistä.

Ruusukaali kestää hyvin kylmää, jopa pakkasta, joten sen satokausi on varsin pitkä. Sen voi korjata viimeisimpien kasvien joukossa syksyllä. Vaatii pientä sorminäppäryyttä kun kerää ruusukaalin varteen kiinnittyneet pikkukerät, mutta yleensä ne saa napsittua ihan käsin, eikä siihen tarvitse mitään apuvälineitä. 

Ruusukaalilla saa myös kasvisruokiin kivasti vaihtelua ja miedon makunsa vuoksi sitä voikin soveltaa laidasta laitaan. Pelkkänä höyrytettynä lisuukkeenakin se on kaunista ja herkullista ruokaa, mutta jos haluaa niin voi lisätä nokareen voita tai kaataa joukkoon hieman extra virgin oliiviöljyä. Meillä ruusukaali on erityisesti lasten suosiossa ja joka syksy sitä hieman harmittelee jos sato on jäänyt pieneksi.

Vihreä lisuke

Ruusukaalia
Parsakaalia
Purjoa
Selleriä
Öljyä
Auringonkukan siemeniä
ripaus suolaa ja mustapippuria
(Aurajuustoa)

Pilko kaikki vihannekset. Höyrytä ruusukaaleja ja parsaa hetki kattilassa. Heitä pannulle tilkka öljyä ja lisää purjo ja selleri. Freesaa vähän aikaa ja lisää kaalit joukkoon. Sekoittele kuumalla pannulla vähän aikaa ja jos haluat voit laittaa kannen päälle ja antaa muhia kannen alla miedolla lämmöllä muutaman minuutin.

Lisää joukkoon auringonkukan siemenet. Jos haluat lisukkeesta täyteläisempää, niin lisää joukkoon aurajuustoa. Sekoita niin, että juusto sulaa ja lisukkeesta tulee kiinteämpää. Erinomaista esim. savustetun lohen kera tai Aurinkoisten kanafileiden kanssa (katso ohje alla).  

Aurinkoiset kanafileet

1-2 rkl öljyä (extra virgin oliiviöljy)
1/2 sipuli
2- 3 kynttä valkosipulia
1 cm pala inkivääriä
1 tl sitruunaruohoa
400 g kanan (tai kalkkunan) fileitä
2dl luomu ruokakermaa  
1 tl sitruunapippuria
ripaus herbamare yrttisuolaa
1 rkl soijaa
1 tl curry maustetta
1 tl kurkumaa
(kokonaisia korianteleita ja kuminaa)
tuoretta persiljaa
 
Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Freesaa ne nopeasti öljyn kanssa kuumalla pannulla. Lisää sitruunaruoho ja kanan tai kalkkunan fileet pannulle ja paista muutama minuutti kummaltakin puolen. Laske lämpötilaa ja kaada joukkoon ruokakerma. Mausta sitruunapippurilla, yrttisuolalla, soijalla, curryllä ja kurkumalla. Jos haluat lisää intialaista lämmintä makua, voit lisätä myös muutaman kokonaisen koriantelin ja kuminan siemeniä. Laita kansi päälle ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 10-15 minuuttia kunnes fileet on tarpeeksi mureita. Lisää persilja juuri ennen tarjoilua ja nauti esim. vihreällä kasvislisukepedillä. 
 

Ruusukaali-katkarapu-paella

2-3 kynttä valkosipulia
1 cm pala inkivääriä
1 rkl öljyä 
1-2 dl ruusukaaleja
1 selleri
1/2 parsakaali
200g bulguria tai täysjyvä couscousta
100- 180 g katkarapuja 
1 sitruuna tai 2 rkl sitruunatiivistettä
2 rkl soijaa
ripaus sitruunapippuria

Ota katkaravut sulamaan huoneen lämpöön, jos käytät pakastettuja katkarapuja. 
Huuhtele ja paloittele parsakaali. Höyrytä noin 5 minuuttia parsakaalia ja ruusukaalia kattilassa. Paloittele selleri. Keitä vesi ja lisää bulguria tai täysjyvä couscousta ja anna tekeytyä kannen alla vaaditun ajan (n. 6 min). 

Kuori ja pilko pieniksi paloiksi valkosipulin kynnet ja inkivääri. Lorauta öljyä hieman pannulle ja paista valkosipulia ja inkivääriä muutama sekunti pannulla. Lisää selleri, ruusukaalit ja parsakaalit. Freesaa nopeasti ja laske lämpötilaa. Ota valmis bulguri tai couscous kattilasta ja tarkista ettei siitä lähde enää vettä. Lisää ne pannulle ja sekoittele. Lisää sitruunan mehu, soija ja mausteet. Valuta sulaneista katkaravuista vesi pois ja lisää pannulle. Älä paista enää vaan sekoittele ne joukkoon niin että lämpenevät (menevät sitkeäksi jos niitä paistaa pitkään). Voit lisätä myös kampasimpukoita joukkoon jos haluat enemmän merenelävien makua mukaan. 

Parsakaali

Parsakaali eli broccoli on paitsi terveellinen myös monipuolinen raaka-aine. 

Kukkakaalin tapaan esikasvatan myös parsakaalit. Laitankin aina samaan aikaan kaikki kaalit kasvamaan (parsa-, kukka- ja ruusukaalit).

Parsakaalia kannattaa höyryttää. Helsingin Sanomissa oli juttu vähän aikaa sitten siitä, kuinka höyrytetyssä parsakaalissa oli enemmän ravintoaineita kuin raa'assa parsakaalissa. 

Parsakaalin terveysvaikutuksista tuskin kannattaa kiistellä. Se sisältää rautaa, A-, C- ja K-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia sekä ravintokuituja. 

Sen on myös todettu ehkäisevän dementiaa, syöpiä ja sydänsairauksia. Vaikuttaapa parsakaali jopa kielelliseen suorituskykyyn. 

Onneksi meidän lapset rakastavat parsakaalia. Kulhollinen hieman höyrytettyä parsakaalia häviää alta aika yksikön. Tätä olen itsekin välillä ihmetellyt ;)

Kukkakaali

Kukkakaalin kasvatus ei ole helpoimmasta päästä, mutta se on antoisaa kun saa kerätä puhtaan valkoiset tai sitten trendi purppuran väriset kukkakaalit ruokalautaselle.

Kukkakaali vaatii esikasvatuksen Suomen ilmastossa. Jotta ehtisi saada hyvin satoa, esikasvatus pitäisi aloittaa sisätiloissa jo huhtikuun puolessa välissä. Reilusti kasvaneet taimet (ainakin 2kk esikasvatusta) voi istuttaa avomaalle. Suosittelen harsolla peittämistä, koska kukkakaali houkuttelee tuhohyöteisiä kuten kirppoja apajille. Kun kukkakaalit ovat tarpeeksi isoja, harsot voi poistaa. Kannattaa kuitenkin tarkkailla kukkakaalin lehtiä siltä varalta että niistä löytyy kirppoja tai toukkia ja poistaa ne heti jos niitä löytyy. En ole koskaan myrkytellyt millään kaaleja. Mieluumin kokeilisin esimerkiksi kylmää vettä tai jotkut käyttävät myös mäntysuopavettä tähän tarkoitukseen.

Kukkakaalin alimpia sekä kellertäviä lehtiä kannattaa käydä napsimassa pois, jotta itse kukinto saa enemmän ravintoa kasvaakseen isommaksi. Ruohosilppu käy hyvin lannoitteesta myös kaaleille.

Kukkakaali leikataan irti veitsellä rungosta. Tämän jälkeen se ei tee enää uutta kukintoa, joten sen voi kompostoida. Kukkakaali on parhaimmillaan kun se paloitellaan ja höyrytetään kattilassa muutaman minuutin ajan. Sen jälkeen se on herkullista kermaviili dipin kanssa. Pakastan myös kukkakaalia jos saan runsaan sadon. Esikäsittelen eli höyrytän tai keitän sitä muutaman minuutin, jäähdytän kylmän veden alla ja laitan kerta-annos pusseihin. 

Sipuli

Sipuli on ehkä kaikkein käytännöllisin kasvattaa, koska se on niin perusraaka-aine. Kasvatan yleensä tavallista keltaista sipulia, punasipulia ja vihersipulia.

Sipuleita on helppo kasvattaa. Olen ostanut keväällä kaupasta suoraan sipulin istukkaita ja kylvänyt ne maahan toukokuun lopussa - kesäkuun alussa. Istukkaita kannattaa liottaa vedessä vuorokausi ennen istutusta. 

Kasvulaatikot olen sipulinkin kohdalla huomannut käteviksi. Istukkaat istutetaan 10 cm välein multavaan maahan (tuhkaa ja hiekkaa voi myös lisätä sipulimaahan). Meinaan aina tehdä saman virheen sipulin istutuksessa. Se pitäisi istuttaa multaan niin, että siitä jää n. 1/3 pintaan. Minulla on tapana tuupata se syvemmälle ja eihän siitä hyvää seuraa. Sipuli voi alkaa mädäntyä, varsinkin jos on kovin sateinen kesä. Joten tarkkana sen kanssa. 

Vaikka itse sipulimykeröiden sadonkorjuuta saa odottaa melkein syksyyn asti (viimeksi keräsin ne elokuun lopulla) on niistä kuitenkin iloa kesälläkin. Sipuleiden naatit ovat nimittäin oivaa tavaraa ennen kuin ne alkavat kellastua. Olenpa jopa joskus kuivannut tätä naatti osaakin. 

Satoa korjatessa ylimääräinen multa ravistellaan pois ja naatit katkotaan. Kuulin, että ennen vanhaan oli tapana kierittämällä katkaista naatti, näin kuulemma varmistettiin sipulin kuivuminen. Täytyy myöntää, etten aina jaksa kieritellä ja otan avuksi keittiösakset. Enkä ole huomannut eroa tässä kuivumisen suhteen.

 
Tärkeää kuivatuksessa kuitenkin on, että sipulit asetellaan ilmavasti esim. sanomalehtien päälle lämpimään. On kuitenkin parempi jättää multaa liian paljon pintaan kuin liian vähän. Kerran siistin sipulit niin puhtaaksi, ettei kuivumisesta meinannut tulla mitään. 

Meillä paras paikka on löytynyt ns. pannuhuoneesta, koska se on tarpeeksi lämmin, eikä siellä haittaa jos sipuli tuoksuu. Olen antanut sipuleiden kuivua rauhassa viikon pari. Tämän jälkeen karistelen ne lopuista mullista (jos sitä on vielä sipulin päällä) ja laitan ne puukoreihin tai pajusta tehtyyn sipulikoriin odottamaan käyttöä.

Purjo

Syksy tekee tuloaan ja kohta on taas aika kerätä purjosato. 

Laitoin purjosipulia esikasvatukseen keväällä huhtikuussa lasiterassille. Terassi on etelään päin, joten siinä purjot saavat paljon keväistä auringonvaloa. Taimet menestyivät hyvin, kunhan vaan muisti kastella niitä päivittäin :)

Koska purjon kasvuaika on pitkä, kannattaa esikasvattaa taimet. Siinäkin menee aikaa ainakin pari kuukautta. Esikasvatuksessa olen laittanut siemenet aika tiuhaan (n. 5 cm välein), koska siirrän ne pihalle kasvulaatikkoon kun ne ovat n. 10 cm pitkiä. Purjon taimissa on pitkät juuret, joten kannattaa olla varovainen kun näitä upottaa uuteen multaan, etteivät juuret vahingoitu. Ja aina kannattaa varmistaa, että ne ovat suoraan alaspäin, eivätkä jää myttyyn.

Purjoa voi käyttää vaikka päivittäin ruoanlaitossa. Se on mitä monipuolisin hyvän maun antaja. Kun purjosipuli on valmis kerättäväksi, se kannattaa pilkkoa heti pieniksi paloiksi. Tämä on hieman aikaa vievää, mutta kun purjot ovat kauniina, pieninä paloina, niitä on helppo kuivattaa tai pistää suoraan sellaisenaan annospusseihin pakastimeen. Selleri + purjo on hyvä yhdistelmä. Jos kasvatat kumpaakin näistä, kokeile myös yhdistää niitä kuivattuna pienenä murskana ja lisää vielä mukaan merisuolaa jos haluat valmiin yrttisuolamausteen!

Hienostuneet liha-kasvispyörykät

1 dl korppujauhoja
2- 3 rkl turkkilaista luomujogurttia
1 rkl luomu kasvisliemijauhetta
2 dl porkkana raastetta
1 dl purjoa silputtuna
2 kynttä valkosipulia
2 kananmunaa
1 tl sitruunan mehua (tai tiivistettä)
1 rkl yrttisuolaa
tuoretta persiljaa
ripaus sitruunapippuria
ripaus inkiväärijauhetta
3 rkl auringonkukan  siemeniä
400 g luomujauhelihaa

Sekoita astiassa korppujauhot ja turkkilainen jogurtti. Anna seista hetken, että jauhot turpoavat. Raasta porkkanat rouheaksi raasteeksi ja pilko purjo pieniksi n. puolen sentin paloiksi. Pilko tai puserra valkosipulin kynnet. Lisää kasvisliemijauhe, porkkanaraaste ja purjo korppujauho-jogurtti seokseen (jos korppujauho-jogurtti seos on liian kiinteää, tässä vaiheessa se notkistuu kun porkkanasta irtoaa nestettä). 

Sekoita kananmunat seokseen ja mausta tilkalla sitruunan mehua, yrttisuolalla, tuoreella persiljalla (voi käyttää myös koristeluun!), sitruunapippurilla ja inkiväärijauheella. 
Heitä sekaan vielä pähkinäistä aromia antamaan auringonkukan siemeniä, sekä lopuksi jauheliha. 

Tarkista vielä maku ja ala pyörittelemään pieniä pyöryköitä (halkaisijaltaan n. 3 cm). Tästä annoksesta tulee yksi pellillinen eli n. 37-40 pientä pyörykkää. Voit paistaa pyörykät voissa pannulla tai kaloreita säästäen uunissa, 200 asteessa n. 20 minuuttia.    
Tarjoa esim. Samettisten papujen ja Basilikaisen salaatin kera

Vinkki! Jos haluat kasvis-version, jätä pois jauheliha ja lisää porkkanaraastetta ja purjoa muutama desilitra enemmän, kunnes seos on tarpeeksi kiinteää! 

Salaatti

Salaattia on helppo kasvattaa kesäisin vaikka omalla parvekkeella. Tarvitsee vain ison laakean mallisen ruukun, multaa ja salaatin siemeniä.  

Olen kasvatellut eri lajikkeita. Tämän kesän lajikkeet (kuvassa vasemmalla) olivat Lehtisalaatti Australialainen sekä Lehtisalaatti "Red Salad Bowl". Minusta nämä lajikkeet täydensivät toisiaan kivasti salaateissa.

Salaatti kannattaa kylvää ensimmäisten joukossa toukokuussa. Olen laittanut ensimmäiset salaatit kasvamaan lasitetulle terassille ruukkuihin ja kesäkuussa sitten avomaalle kasvulaatikoihin toisen sadon. Satoa salaatista voi korjata aina, kun lehdet ovat kasvaneet riittävästi. Salaatin kasvaminen kestää n. 6 viikkoa kylvöstä. Taimiväliksi kannattaa jättää 10x20 cm, jotta kasvavalle kasville jää tarpeeksi kasvutilaa.

Basilikainen salaatti

Salaattia
Tuoretta basilikaa
Kurkkua
Tomaattia
Fetajuustoa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Auringonkukan siemeniä
Pestoa

Revi salaatit pieniksi paloiksi. Pilko tomaatit ja kurkut. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja lisää tuoreita basilikan lehtiä. Lisää salaattiin fetajuustopaloja (jos öljyssä, niin sitä saa tulla hieman mukaan) ja aurinkokuivatut tomaatit kokonaisina.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja lisää auringonkukan siemenet. Paahda hetki kuumalla, mutta vara polttamasta niitä. Heti kun väriä alkaa tulla niiden pintaan, ota pannu pois liedeltä. Lisää nokare pestoa ja pyörittele paahdettuja siemeniä pestossa. Anna jäähtyä vähän aikaa ja lisää siemenet salaatin päälle.

Vinkki! Korvaa ulkomaiset (kalliit!) pähkinät kotimaisilla auringonkukan-, kurpitsan  siemenillä. Niissä on ihanan pähkinäinen aromi, joka tulee esille parhaiten kun niitä paahtaa hieman. 

Kananmunat

Sattuneesta syystä, minun oli lisättävä kananmunat yhdeksi pääotsikoksi. Sen jälkeen kun hankimme viisi kanaa ja ne alkoivat munia, munia on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja niistä saa erinomaista proteiinipitoista ruokaa.  

Mainitsemattakin on selvää, miten eksoottiselta joskus tuntuu hakea omat kananmunansa takapihalta ;) Ja voi sitä lasten riemua kun he hoitavat kanoja. Mielenkiintoisia elukoita, ei niin tyhmiä ollenkaan mitä luullaan. Silloin tällöin päästän ne myös vapaaksi ja eivätkä ne ole ikinä karanneet minnekään. Siinä ne pysyvät pihapiirissä hyvin ja ovat myös aika sosiaalisia. Tulevat aina sinne hommaamaan, missä muutkin ovat. 


Kanat syövät melkein mitä tahansa. Onkin kiva tunne kun kaikki ruoantähteet menevät suoraan hyötykäyttöön kanoille! Myös kananmunien kuoret "kierrätetään" takaisin kanoille, koska ne saavat niistä kalkkia, eikä niin tarvitse sitä erikseen ostaa kaupasta. Kasvimaaltakin saa niille paljon ravintoa. Olen esimerkiksi huomannut, että voikukan lehdet ovat niiden herkkua. Ruoantähteiden lisäksi kanoilla pitää olla munintarehua, jota niille annetaan päivittäin. Raikasta vettä pitää olla myös aina saatavilla. 


Kanat ovat viihtyneet kesän niille rakennetussa häkissä ja talveksi ne menevät sisätiloihin "kanalaan". Laitan myöhemmin kuvia siitä, kun saadaan se täysin valmiiksi. Jos joku innostuu tästä suhteellisen helppohoitoisesta omavaraisuutta lisäävästä harrastuksesta niin lisätietoa löytyy Munanetistä.

Otimme myös näiden munintaan erikoistuneiden hybridikanojen (yksi muna per päivä) lisäksi kääpiö-kochinin tipuja kahdeksan kappaletta. Tiput ovat olleet sijaismajoituksessa leikkimökissä nyt muutaman viikon, kunnes ne voidaan siirtää isojen kanojen kanssa samaan talviasuttavaan kanalaan. Vielä on hieman epäselvää, mitä kananhoito tulee olemaan talvipakkasilla, kun auraan ensin tieni tuonne tontin perälle saakka ja käyn ruokkimassa ne päivittäin... 

Pakurikääpä

Pakurikääpä innostus alkoi meillä muutama vuosi sitten kun eräs hyvä ystävämme toi palan pakuria ja kehui sitä maasta taivaaseen. Siitä lähti kiihkeä pakureiden saalistus pitkin metsiä ja pakuri varastot alkoivat pikku hiljaa kasvaa. 

Kun pakurin on bongannut puunrungosta (yleensä koivun), kannattaa se poistaa varovasti ja kuivattaa heti miten. Kuivatuksen jälkeen olen pilkkonut sitä pienempiin osiin (n. 5cm x 5cm). Näitä paloja olen käyttänyt teen keittoon. Yhdestä palasta irtoaa paljon terveyttä edistäviä ainesosia ja sitä voi käyttää useamman veden vaihdon ajan (kun pakurista ei enää irtoa väriä, silloin melkein tietää että on aika vaihtaa pala uuteen). Pakurikääpämurske on myös oiva tuote, esim. omaan mysliin (ohje alla). 

Pakurikääpä sisältää runsaasti terveyttä edistäviä antioksidantteja, jotka tukevat kehon luontaista puolustusjärjestelmää. Varsinkin naiset tietävät, että antioksidanteilla on suotuisa vaikutus vanhenemisen estoon. Eli kuka tietää, olisiko tässä tämän vuosisadan nuorennuslääke? Samalla tavalla kuten monet sienet, pakurikin sisältää kehon vastustuskykyä lisääviä polysakkarideja ja polyfenoleja. Mielestäni pakuri on yksi parhaimmista luontaislääkinnän raaka-aineista. 

Pakuri-Mysli

3 dl luomu kaurahiutaleita
1dl kookoshiutaleita
1 dl auringonkukan siemeniä
3 rkl pellavansiemeniä
1 rkl luomu vaniljajauhetta
kuivattua steviaa hyppysellinen
½ tl suolaa

Sekoita kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi:
½ dl (oliivi)öljyä
½ dl hunajaa
½ dl vaahterasiirappia
2 rkl fariinisokeria

Lisää lopuksi valmiiseen mysliin:
1 dl rusinoita
2 rkl kuivattua pakurimurskaa / jauhetta

Sekoita kuivat aineet kattilassa sekoitettuun seokseen. Levitä ilmavasti pellille ja paista uunissa 170 astetta 10 min, sekoita 10 min jälkeen, 5+5 min, kunnes kullanruskeita. 
Ole varovainen, ettei mysli pala. Myslin tulee olla mieluumin liian vaaleata kuin liian tummaa. Lisää lopuksi valmiiseen mysliin rusinat ja kuivattua pakurimurskaa / jauhetta.

Valkosipuli

Valkosipulin uskomaton terveellisyys koukuttaa minua, samoin kuin sen maku, jolla viimeistelen useimmat ruokani.

Keräsin juuri kolmannan vuoden valkosipulit maasta ja en ollut koskaan nähnyt niin kookkaita valkosipulin kynsiä! Otin talteen myös niiden päässä olevat sarjakukinnot, joiden itusilmut erittelin ja osan laitoin takaisin maahan uutta kasvamaan ja osan säilöön tulevaisuuden varalle.

Koska nämä itusilmut ovat niin pieniä, niin niistä saa satoa vasta kahden kasvukauden päästä. Niinpä syys-lokakuussa laitan maahan vielä noiden isojen (kolmannen vuoden) valkosipuleiden kynsiä, joista pitäisi tulla valmista satoa jo ensi syksynä. Keräsin pois myös toisen vuoden valkosipulit.

Pääsyy, miksi aloimme kasvattamaan valkosipulia oli kaupan hyllyillä notkuvat Kiinalaiset valkosipulit (Suomalaisia tuskin löysin koskaan, saati sitten luomuna). Ei kiitos! Kun kasvattaa nämäkin omassa maassa niin tietääpähän ainakin, että on parhainta laatua. 

Muutama sana vielä valkosipulin terveysvaikutuksista. Uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet valkosipulilla olevan antibakteerista ja sienitauteja torjuvia vaikutuksia. Yksi valkosipulin kynsi vastaa antibakteeriselta teholtaan noin yhtä prosenttia penisilliinin tehosta. Valkosipulia on käytetty perinteisesti helpottamaan yskää, vilustumista, limakalvontulehdusta (katarria) ja nuhaa. Koska flussakausi on taas alkanut, pitääkin ottaa taas tämän upean rohdon päivittäiseen käyttöön!

Vinkki! Yllä olevat kasvulaatikot ovat mainioita valkosipuleiden kasvatukseen. Näitä voi tehdä vaikka itse tai ostaa valmiina. Kun laatikot on kasattu, niihin lisätään uusi multa ja ne ovat valmiita istutukseen. Kaupan mullassa on niin paljon ravinteita, että tuskin tarvitsee antaa mitään ostettuja lisäravinteita, ruohosilppu käy tähän. Joten seuraavan kerran kun leikkaat nurmikon, saat siitä hyötykäyttöön hyvää ravintoa kasveille. Levittele sitä vain tuoreena suoraan mullan päälle ja se maatuu siinä itsekseen ja ravitsee kasveja!